Takki edelliskesäksi



Oi häpeäpilkkua! Esikoinen tarvitsi uuden paremman takin noin 1,5 vuotta sitten. Kun Ottobre 4/12 ilmestyi, leikkasin finecord-sametista ja pallointerlockista vuoritetun takin (Funny Fox 134cm). Hihoihin lisäsin kääntövaraa ja muistaakseni helmaankin vähän ekstraa. Ompelu sitten jäi ja jäi, kun siihen piti mukamas ihan keskittyä, että ompelujärjestys olisi oikea, ettei saumoja jäisi näkyviin, että kohdistukset toimisi eikä vetskari kupruilisi. Siinä sitten kesti ja kesti ja kesti. Takki valmistui vasta lokakuun ensilumille, jolloin totesimme, että saattaapi olla ensi keväänä jo liian pieni. En vain tiedä, uskallanko ryhtyä enää uuden takin ompeluun tai sitten se pitäisi olla aikuisten kokoa... No kuitenkin, tästä tuli hieno ja mieleinen. Jospa se silti mahtuisi edes vähän ennen siirtymistään pikkusiskolle.

 

Blogitauko saattaa muuten olla nyt ohi. Tietokoneestamme löytyy viimein taas selain, jossa on sellaiset lisäosat, että kuvien lisääminen onnistuu ilman suurempia turhaumia. Päivitettävää ainakin on kertynyt jonkin verran... (Niin juu, tuo kuvassa oleva tähtipipokin on uusi. Samalla mallilla (Ottobre 4/12 Baggy Look) on tullut tehtyä useampikin päähine. Kesäksi vuoretonna, talveksi fleecevuorella. Itsellenikin tein oranssista tähtitrikoosta, ihana on! Tosin sopiva lörpötys vaatii sitä, että vuori on päänmyötäinen eli vain kuosikangas saa olla pitkä.)

 

Hei, olen Pertsa.

Olen perusvaate, jota jokainen tarvitsee. Tylsähkö, mutta tarpeellinen. En kykene kasvamaan, joten minut täytyy tehdä aina uudelleen käyttäjän kasvaessa. Likaannun nopeasti, mutta puhdistun hitaasti, joten minua täytyy olla useampi kappale olemassa. Osa materiaaleistani on ompelijani varastoista, osa on hankittu Kestovaippakaupasta, mutta yksikään kuosini ei ole lälly. Koska olen PerusPertsa, on mallini Ottobre-lehden peruspaita. Niin perus, ettei enää edes muistu mieleen, mistä lehdestä olen. Kooltani olen ainakin 140cm eli minun pitäisi mahtua käyttäjäni päälle parisen vuotta. Kuvissa näytän raa'asta sivuauringosta johtuen ryppyiseltä ja nuhjuiseta, mutta sitä en oikeasti ole vaan oikein oiva vaate.

Pikkarikikkarit

Luulin pitkään, että pikkuhousujen ompelu on vaikeaa. Lopulta uskaltauduin kokeilemaan ja huomasin olleeni väärässä. Piirsin kaavan Lindexin koon 134/140cm hipstereistä ja tuhosin trikootilkkuja. Helppoa oli! Lahkeensuihin päärmeet ja vyötärölle kuja, johon kumppari. Parit pöksyt saivat äitini kätköistä löytyneen alusvaatekuminauhan. Hienosteluna vielä satiinirusetit merkkaamaan etupuolta kiireiselle pukijalle. Hyvä mieli! Kivoja tuli eikä maksanut juuri mitään. Porukkakuvassa olevat pinkkivalkoraitaiset ovat Lindexin kaavapökät.

Käsityö laajassa merkityksessä

Onpa jäänyt blogi hunningolle. Pakastimet ja kellari sen sijaan eivät ole - omenoita, marjoja, sieniä, mehua, hilloa, sosetta, sitä sun tätä. No nyt on sadonkorjuu suoritettu ja ehkäpä taas vähän käsitöitäkin vaihteeksi. Ensin kuitenkin jotain ei niin tyypillisiä käsitöitä.

Kuopuksella oli synttärit. Haksahdin barbiekakkuun. Ei se tosin niin vaikea ollutkaan kuin luulin. Kokoamisessa oli apuna korvaamaton siskoni. Kuorrutuskin oli yllättävän helppo, sellaista perusaskartelua. Voi kun olen silti ylpeä! Makukin oli mainio. Täytteenä hyytelökakkutyyppinen mansikkamousse.

Making of-kuva. Korkeaksi se piti koota, hyvin kuitenkin kartonki auttoi kulhon reunojen jatkajana.


Kun viimeiset vieraat olivat nousemassa pöydästä, nukke väsähti ja kakku kellahti kumoon. Tyylikkäästi pysyi kuitenkin lautasella. :)

Koululaiselle tuotti päänvaivaa jäykkä ulko-oven lukkomme. Nettikaupoista olisi saanut "lisäperiä" avaimeen rahalla, mutta ne olivat jokseenkin tylsän näköisiä enkä viitsinyt siinä kohtaa kaivaa kuvettani. Niinpä otin jätskilaatikon kannen, sakset, karhunlankaa, akkuporakoneen ja pinkkiä erkkateippiä. Oikein toimiva tuli, vaikkei ehkä maailman kaunein. Ovi aukeaa tällä hyvin ja se on pääasia.

Ja ANTEEKSI taas nämä kammottavat kuvat. Näköjään ikäloppu tietokone ei ole tokeentunut yhtään eli Blogger ei halua toimia alkuunkaan. Ei vain suostu sijoittamaan kuvia mitenkään järkevästi. Ja suurin osa selaimista kaatuu kokonaan, kun yritän lisätä kuvia... Ei kyllä innosta tällaisella blogata tipan tippaa. :(

Toinenkin Nelli

Yleensä kankaan tie kaupasta valmiiksi ompelukseksi on pitkä. Tapanani on marinoida kankaita aikansa ennen kuin niistä tulee mitään. Nyt kävi toisin ja kului vain kolme päivää siitä, kun hain nämä kankaat Kestovaippakaupasta siihen, kun ompelukset olivat valmiit. Pikkusiskolle pinkistä muffinikankaasta Nelli Nuudelipään mekko koossa 110/116cm. Pinkkipilkkuinen trikoo oli jäänyt isosiskon muffiniasusta keväällä. Levensin kaikkia kaavanosia taitteelta pari senttiä ja se olikin ihan hyvä niin tuli sopivasti väljyyttä. Tosin ensin kanttasin lyhyet hihat pallotrikoolla, mikä sai hihansuut ihan liian kireiksi, joten vaihdoin kantit resoriin. Lopputulokseen on tyytyväinen sekä ompelija että käyttäjä. Kaupassa muffinikangas tuntui tosi räikeältä, mutta loppujen lopuksi pinkki onkin aika miellyttävä versio, riittävän paljon marjapuuronpunaiseen taittava.

Ja sitten taas mitoitusihmettelyä. Esikoisen trikoopaitaan otin kaavan Rock-X (Ottobre 4/12) koossa 140cm. Hihat tein kaavan pituisina, helmaan lisäsin vähän pituutta. On ehkä vähän leveä, mutta sen kanssa voi elää. Sen sijaan hihat ovat minulle sopivan pituiset. Ymmärtäisin tämän, jos olisin tehnyt omalla "lisätään kasvunvaraa"-ideologiallani, mutta kun en edes tehnyt. Lapsi tosin on vasta 130cm pitkä, mutta ei kai kädet kasva kymmentä senttiä samalla, kun kokonaispituuteen tulee samainen kymppi lisää? Vai ovatko nykylapset vaan gorilloja? Lopuksi vielä pahoittelut todella huonosta kuvien asettelusta. Koneellamme on jonkin sortin nettikriisi ja mikään Bloggerin tukema selain ei toimi. Ainoa toimiva on vanha Opera, joka heittelee kuvat ihan mihin tahtoo, vaikka niitä yrittää kuinka asemoida. Grr!

 

NN kuin Nelli Nuudelipää

Tein esikoiselle jo keväällä Nelli Nuudelipään mekon (ohje kässälehdessä 4/08), mutta koska ensin laitoin vääränlaisen nyörin kujaan ja odotti pitkään korjaamista, on bloggaaminenkin jäänyt. Tein koossa 134/140cm ja levensin vanhasta muistista hihoja. Ei tosin ehkä olisi tarvinnut. Ensimmäinen nyöriviritys oli joustamaton ja se tuntui heti pahalta päällä. Toisen version tein kuminauhasta ja vain näkyvissä osissa on nyöriä. Kankaiden alkuperää en enää edes muista - olisikohan ollut Lieblingsstückeltä vuoden vanhasta kimppatilauksesta? Tykkään tuosta yhdistelmästä, vaikka onkin hempeämpi kuin Nellin alkuperäinen reipas raita.

Ja sitten edellisen postauksen jatkoksi epäonnistunutta mitoitusta... Metsolan joustofroteesta tein koululaiselle kahdet housut. Kaavana Ottobren 4/12 Ooby Dooby koossa 134cm. Totesin, että samankokoinen kaava kuin kaupan 134cm housut - ja päätin lisätä pituutta, ettei jää heti pieneksi. No jotenkin siinä kävi sitten niin, että kun lisäsin pituutta ja tein vielä käännettävät resorit niin pituuden puolesta nämä mahtuisivat melkeinpä minullekin ja minähän olen 166cm pitkä. Eli taitavat mahtua lapselle useammankin vuoden. Muutoin kaava vaikutti hyvältä, tosin vyötärön resorin vaihdoin kuminauhakujaksi ja samalla lisäsin vähän korkeutta niin ei selkä vilku niin helposti paljaana.

 

Paitapotpuri

Kuopuksen paitavarasto näytti ankealta. Mekkoja ja tunikoita mukavasti, mutta peruspaitoja vain pari ja nekin siskon vanhoja nyppyisiä tai muuten vaan tympeitä. Väänsin kerralla neljä lisää. Tai no yksi tuli vahingossa. Peurapaidan tein alunperin isosiskolle Ottobre 4/12 Autumn forest-hupparista napatuilla osilla (134cm), mutta leikkasin kapeasta mallista vielä kapeamman ja paidasta piti lyhentää pikkusiskolle sopiva. Metsämies- ja koirapaidat ovat samaisen mallin kokoa 116cm. Selian aurinkojoustofroteisen paidan kaavassa luki Ottobre 1/2010, 122cm eli jokin sen lehden malli oli kyseessä. Huvikseni pistin paidat päällekkäin: vähän tulee kokoeroja, mutta väliäkö tuolla. Toisaalta juuri siksi nautin harrasteluompelusta enkä mielelläni tee muille juttuja kuin lahjoiksi. Hihoihin jäi kääntövara, joten mahtunevat tulevan talven. Kokeilin myös vaivattomampaa tapaa nimikointinauhan kiinnittämiseen, koska inhoan päättelyä. Ompelin sen resorikaitaleen saumuroinnin yhteydessä. Pakollinen virhe noissa raglanpaidoissa taisi tulla siinä, että oletin, ettei pääntielle tarvitse lisätä saumanvaroja. Olis varmaan tarvinnut, kun tuli aika avonaisia. Niin ja katsokaas tuota mattoa, jonka sain. Todellakin, sain. Ihan oikeaa villaa ja moitteettomassa kunnossa, vaikka jo vuosikymmeniä nähnyt. Niin ihana, niin lämmin!

Samalla vielä äidilleni tehdyt synttärionnittelut. Lahja annettiin pussukassa, jonka kylkeen tyttöset piirsivät (kuvassa 4-vuotiaan keiju), pussukka tehty Hipun ohjeella. Korttiin kokeilin tuollaista hassua applikointia. Mekko on tehty äitini teiniajan takista ja hattukankaasta on vanhemmillani ollut lakanat joskus 70-luvulla.