Virkkuukoukun liikakäyttö

Tuli tehtyä taas yksi peitto isoäidinneliöistä. Se oli ilmeisesti viimeinen, sillä päätellessä napsahti virkkuukoukku poikki. Muoviseksi se osoittautui, vaikka luulin olleen metallia. Eipä kyllä enää neliöt oikein houkuttelekaan, kun niitä on tullut kolmen peiton verran pyöriteltyä (ihan vallan sanaleikinkin tähän keksin). Kuopus sai itselleen siis päiväpeiton. Langat Novitan Isoveljeä, kuviointimallin rosvosin jostain ruotsalaisesta blogista. Luulin, että olis tullut tosi hieno, mutta tuo on vaan jotenkin tunkkainen. Leijonankeltaista lankaakaan ei ollut tarpeeksi ja oli pakko jatkaa oranssilla, joka taas on ihan liian puhdas oranssi. No ei voi mitään. Yhdistäminen meni sen sijaan kerrankin nappiin eli tuli sopivan notkea ja ilmava peitto. Kolme ketjusilmukkaa kiinteällä silmukalla joka toiseen neliön silmukkaan, niin tuo yhdistäminen kävi. Jäi väliin tuollaiset oikeastaan kivat reiätkin.  

Tässä vielä tilkkutäkki alkukesältä, joka pääsi esikoisen sänkyyn. Nyt on kaikilla päiväpeitot. Paitsi että se iso peitto (aikuisten päiväpeitto) kaipaa lisäkerroksia reunaansa, jotta peittäisi sänkyä tarpeeksi.

Totally Pink

Tähän alkuun olis varmaan ällövaroitus paikallaan...
Esikoiselle ei kelpaisi enää kuin pinkit vaatteet. Kaverinsa täytti viisi ja kyselin, että mitä ompelisin lahjaksi. "Hame tai mekko ja pelkkää pinkkiä, tosi pinkkiä." Sitähän oli luvassa. Yhdistelin kolmea eri pinkkistä kuosia ja lopputulos on aika tyrmäävä. Mutta kuulemma mieluinen saajalleen. Hameen kaava on oma (Me&I:n kaitalehameesta katsoin vähän suuntaa), t-paita on Ottobren tuttu kaava (koko 134 cm).

Esikoiselle tein vielä hameen samalla tyylillä.

Uhhuh. Yritän tehdä lujasti töitä, että jatkossa kelpaisi jotkin muutkin kuin pinkit vaatteet.

Meillä on muuten tehty remonttia. Tekninen puoli valmis, mutta tavarat etsivät vielä paikkaansa ja Ikean reissukin on vielä tekemättä.

Garderobi uusiksi

Sain taas suuren ilon olla kaksi päivää yksin kotona. Tuumin, että kaikki muut mieluisat tekemiset onnistuvat perheen läsnäollessakin, mutta kankaiden ja ompelukoneiden levittely pitkin olohuonetta ja keittiötä ei. Niinpä ompelin itselleni vaatteita. Oli aikakin, sillä suurimman osan kankaista olin hankkinut 2-3 vuotta sitten... Sovituskuvat peilin kautta ei tahdo millään onnistua, mutta saa näistä ehkä jotain käsitystä...

Hauskanmallinen tunika on tehty Suuren Käsityölehden (5-6/2012) ohjeella. Tämä tuli tilkuista, joten värillisesti meni vähän överiksi. Melkoinen pellehermannipaita... Pääntien kanttauksen jatkuminen hihaan on aika vinkeä. :) Kankaat Eurokankaan Nanson halpistrikoita ja kuviollinen jotain 3,90 e/m maksanutta neulosta.

Samaisesta lehdestä (2/2012) tein Nuori suunnittelija-ohjeella myös pussihelmatunikan. Taitavat nykynuoret olla huomattavasti pitkäjalkaisempia kuin minä, sillä alkuperäisellä pituudella tunika oli polvipituinen! Tein sitten rintojen alle muotolaskokset (taitavat nykyteinit olla aika litteitäkin...) ja leikkasin ronskisti 15 cm pois pituudesta. Vähän mietityttää tämän malli, koska on tosi äitiysvaatteen tyylinen, mutta kai sitä voi silti pitää... Kangas Eurokankaan palalaarista.

Pitkähihainen trikoomekko (1/2011) sen sijaan on tosi mieleinen! Tuunata piti taas, sillä vyökappaleet roikkuivat navan alapuolella (niistä siis senttikaupalla pois) ja miehustaakin kavensin vähän. Pituudesta piti tässäkin nipistää 15 cm. Ei mulle ennen ole koon 40 vaatteet olleet ihan näin pitkiä. Tämäkin kangas on EK:n laarista.

Oranssi pussihihapaita on ommeltu samalla Ottobren (2/2007) kaavalla kuin aiempi apilapaitani. Tämä oli pari vuotta leikattuna lojuva pitkähihainen paita, josta lähinnä pätkäisin hihoja pois, joten kaikkia rypytyksiä ei mahtunut mukaan ja kaula-aukkoakaan en hoksannut isontaa. Hameesta tuli just millilleen sopiva! Kaava on Käsityölehdestä (3/2011), tosin vyötärökaitaleen korvasin ihan pelkällä päärmeellä ja vetoketjun tarralla. Hyvin tuntui tarrallinen versiokin toimivan! Kangas on Eurokankaan pellavasekoitetta, josta oli tarkoitus tulla keittiöntuoleihin uudet päälliset. Lopusta kankaasta ajattelin värkätä tulevaan makuuhuoneeseemme taulut. Hameesta tein ensin harjoituskappaleen kirppispöytäliinasta, mutta siitä tuli liian suuri. Onpa sitten olemassa, jos vahingossa lihon.

Ja sitten vielä toinen pussihihapaita (Ottobre 2/2007), johon tuli kaikki kaavanmukaiset rypytykset. Pituutta olisi saanut olla enemmän, mutta noista kankaista ei riittänyt milliäkään pidempään.

Lopuksi samat vaatteet vielä tylsästi tasolla... Kerrankin tuntuu muuten siltä, että on töihinkin jotain päällepantavaa! Yksi vaate jäi vielä kesken, se myöhemmin...

Perunalaatikoista hylly

Olisittepa nähneet, miten isovanhempani pyörittelivät silmiään, kun pyysin heidän ladonperältään ylimääräisiä perunalaatikoita. Tiedättehän, niitä, joilla perunat kuskataan syksyisin pelloilta kellariin. Kerroin, että teen hyllyn ja he siihen, että semmoinen kaikki vanha taitaa olla muotia. Pinosin kolme laatikkoa päällekkän ja naulasin muutamalla pienellä naulalla, jotta ei ihan sortuisi, jos joku osuu siihen törmämään. Samalla reissulla sain 80-luvulla kuolleen sukulaisen vanhoja emaliastioitakin - huisia! Osa löysi paikkansa hyllyssä, osa meni vessaan purnukoidensäilyttimiksi. Lapset saivat huilut isovanhemmilta Balkanin-reissun tuliaisina ja seeprakuvioinen rytmisoitin on ystäväni Etiopiasta tuoma. Raitapurkin ja keltaiset pitsit löysin SPR:ltä, purkin kaveriksi on tulossa äidiltäni sininen vastaava. Hyllyn takaseinään pitäisi varmaankin hommata joku seepianvärinen valokuva, mutta kun niitä ei tähän hätään ollut, löysin 90-luvulla Päijänteen saaressa otetun auringonlaskukuvan. Hyllyn on tarkoitus tuottaa hyvää mieltä. Sitä se tuottaa! Laatikoissa lukee lapsuusmuistoja: Timo, Pito, Hertha, Rosamunta... Alahyllyille tulee varmaankin nuottikokoelmani. Hyllyn vieressä kuikuilevat keppihepat Juise ja Puise.

Vielä löytö vanhempien luota. Pengottiin äidin kanssa muutama kaappi ja lopulta lapsuuden maatuskani löytyivät. Koko perheemme on ihan hullaantuneita niihin! Pääsivät hyllynreunalle riviin. Kello on rikki, pitäisi hankkia uusi ja vähän hienompi - tai "vanhempi".

Taulun neljä vuodenaikaa

Olohuoneen seinä kaipasi kaveria yhdelle (öööö) jutulle, jota en olekaan (hupsista vaan) vielä esitellyt. Enkä esittele ihan vieläkään. Hain Biltemasta 35cm x 35cm maalauspohjia ja veivailin kangasaarteitani ees ja taas. Lopulta kankaat järjestyivät näin. Paukuttelin kiinni niittipyssyllä, nidoin taulut vielä toisiinsa sinisen kankaan hulpiosta leikatuilla paloilla ja ripustin seinälle. Yllätyin, että sininen näyttää taas ihan kivalta. Kymmenen vuotta sitten mulla alkoi sininen kausi ja vedin siitä muutamassa vuodessa niin överit, että kuuteen vuoteen en ole voinut koko väriä sietää. Nyt se voisi jo kelvata joihinkin kohtiin. Ihan vaan joihinkin. Kun katselin valmista taulua, hoksasin, että siinähän on kaikki vuodenajat, tosin jos kellonkiertoa ajatellaan niin ylösalaisin käännetyn nurinpäin olevan kellon kierto. Vihreä, heräävä kevät, järvensininen kesä oransseine riemukuplineen, iloisenkellertävä syksy ja ruskeanankea talvi. Vaikka tuo ruskea kangas on kyllä ihan älyttömän hieno. Vieressä pilkottaa jotain, jonka esittelen myöhemmin (ja sitten myöhemmin saatte myös yleiskuvan olohuoneesta, jotta taulu hahmottuu paremmin). Mutta se toinen juttu onkin sitten jotain tosi hienoa mun aikaansaannoksiksi!

Koruhässäkkää

Ei ole korujen teko mun hommaa edelleenkään, mutta päätin sitten kuitenkin uhmata kohtaloa ja hävittää Bilteman ja paremmatkin helmet mahdollisimman tehokkaasti. Bilteman helmistä ihan yksinkertaisia rannerenkaita. Minen vaan ymmärrä, miten nuo joustonauhan päät saisi fiksusti piiloon. Jos pätkäisen ihan solmun vierestä, pää ei näy, mutta eikö silloin solmun venyessä koko koru levähdä jollain maagisella hetkellä (esim. häissä, kun kopsutat kirkkoon myöhässä)? Toinen viritys oli yritys tehdä muodikas "muutama lanka ja helmi ja solmu"-rannekoru, mutta ei siitä tullut jostain syystä kovin hääviä. Höh.

Lopuksi vielä keittiön verhokappa. Olin ihan varma, ettei mun kotiin tule ikinä esineistä pliisuinta eli verhokappaa, mutta niin vain tulikin. No eipä ole kuosi ainakaan tylsä. Kaverin antamaa Finlaysonin vanhaa kangasta on tuo. Samasta olen tehnyt tyttösille hattuja ja mekkoja ja vielä olisi puoli verhoa jäljellä.

Voi että, sain kotikonnuilta vanhoja esineitä. Niistä teen meille jotain hienoa olohuoneeseen. Muutoinkin meillä on nyt vähän remppaa, kun tuli "iloinen" vesivahinko ja samalla tietty pitää laittaa vähän sitä ja tätä muutenkin. Voi siis kääntyä tämä blogi joksikin aikaa enempi sisustusblogiksi, mutta haitanneeko tuo mittään...

Kesävaatetusta

Lomalla on tullut tehtyä yhtä ja toista. Tässä ensi hätään esittelyssä Minnie-mekko esikoiselle ja lierihattu kuopukselle. Minnien tein "omasta päästä", kuten edellisetkin eli käytin t-paidan kaavaa yläosaan ja helman mittanauhan kanssa. Kangas on Eurokankaan palalaarista löytynyttä interlockia. Kuopus sai hellehatun Kestovaippakaupan ihanista kärpässienipuuvilloista. Kaavana käytin Ottobre 3/2011 ohjetta, mutta ilmeisesti leikkasin aika reilut saumanvarat, kun tuli aluksi itselleni sopiva. No ei hätää, yhtä saumaa saumurilla sisään ja tuloksena oli sekä ympärykseltään pienempi että matalampi hattu, mutta silti taatusti tarpeeksi peittävä ajatellen mahdollisesti tulevia helteitä. Esikoinen halusi kuvassa sovittaa sitä.

Ja lopuksi vielä mallin itse valitsema poseerausasento:

Pitkästä aikaa on tullut ehostettua myös kotia, olohuonetta lähinnä. Jahka saan tehtyä valmiiksi, taidan tehdä esittelypäivityksen. Vielä pitää tehdä jotain ja käydä penkomassa lapsuudenkotini tavaroita (haluan maatuskanuket riviin ja muistaakseni olen säilönyt teinivuosina hankkimani nuket johonkin) ja ehkä vielä mummulani vinttiäkin.