Garderobi uusiksi

Sain taas suuren ilon olla kaksi päivää yksin kotona. Tuumin, että kaikki muut mieluisat tekemiset onnistuvat perheen läsnäollessakin, mutta kankaiden ja ompelukoneiden levittely pitkin olohuonetta ja keittiötä ei. Niinpä ompelin itselleni vaatteita. Oli aikakin, sillä suurimman osan kankaista olin hankkinut 2-3 vuotta sitten... Sovituskuvat peilin kautta ei tahdo millään onnistua, mutta saa näistä ehkä jotain käsitystä...

Hauskanmallinen tunika on tehty Suuren Käsityölehden (5-6/2012) ohjeella. Tämä tuli tilkuista, joten värillisesti meni vähän överiksi. Melkoinen pellehermannipaita... Pääntien kanttauksen jatkuminen hihaan on aika vinkeä. :) Kankaat Eurokankaan Nanson halpistrikoita ja kuviollinen jotain 3,90 e/m maksanutta neulosta.

Samaisesta lehdestä (2/2012) tein Nuori suunnittelija-ohjeella myös pussihelmatunikan. Taitavat nykynuoret olla huomattavasti pitkäjalkaisempia kuin minä, sillä alkuperäisellä pituudella tunika oli polvipituinen! Tein sitten rintojen alle muotolaskokset (taitavat nykyteinit olla aika litteitäkin...) ja leikkasin ronskisti 15 cm pois pituudesta. Vähän mietityttää tämän malli, koska on tosi äitiysvaatteen tyylinen, mutta kai sitä voi silti pitää... Kangas Eurokankaan palalaarista.

Pitkähihainen trikoomekko (1/2011) sen sijaan on tosi mieleinen! Tuunata piti taas, sillä vyökappaleet roikkuivat navan alapuolella (niistä siis senttikaupalla pois) ja miehustaakin kavensin vähän. Pituudesta piti tässäkin nipistää 15 cm. Ei mulle ennen ole koon 40 vaatteet olleet ihan näin pitkiä. Tämäkin kangas on EK:n laarista.

Oranssi pussihihapaita on ommeltu samalla Ottobren (2/2007) kaavalla kuin aiempi apilapaitani. Tämä oli pari vuotta leikattuna lojuva pitkähihainen paita, josta lähinnä pätkäisin hihoja pois, joten kaikkia rypytyksiä ei mahtunut mukaan ja kaula-aukkoakaan en hoksannut isontaa. Hameesta tuli just millilleen sopiva! Kaava on Käsityölehdestä (3/2011), tosin vyötärökaitaleen korvasin ihan pelkällä päärmeellä ja vetoketjun tarralla. Hyvin tuntui tarrallinen versiokin toimivan! Kangas on Eurokankaan pellavasekoitetta, josta oli tarkoitus tulla keittiöntuoleihin uudet päälliset. Lopusta kankaasta ajattelin värkätä tulevaan makuuhuoneeseemme taulut. Hameesta tein ensin harjoituskappaleen kirppispöytäliinasta, mutta siitä tuli liian suuri. Onpa sitten olemassa, jos vahingossa lihon.

Ja sitten vielä toinen pussihihapaita (Ottobre 2/2007), johon tuli kaikki kaavanmukaiset rypytykset. Pituutta olisi saanut olla enemmän, mutta noista kankaista ei riittänyt milliäkään pidempään.

Lopuksi samat vaatteet vielä tylsästi tasolla... Kerrankin tuntuu muuten siltä, että on töihinkin jotain päällepantavaa! Yksi vaate jäi vielä kesken, se myöhemmin...

Perunalaatikoista hylly

Olisittepa nähneet, miten isovanhempani pyörittelivät silmiään, kun pyysin heidän ladonperältään ylimääräisiä perunalaatikoita. Tiedättehän, niitä, joilla perunat kuskataan syksyisin pelloilta kellariin. Kerroin, että teen hyllyn ja he siihen, että semmoinen kaikki vanha taitaa olla muotia. Pinosin kolme laatikkoa päällekkän ja naulasin muutamalla pienellä naulalla, jotta ei ihan sortuisi, jos joku osuu siihen törmämään. Samalla reissulla sain 80-luvulla kuolleen sukulaisen vanhoja emaliastioitakin - huisia! Osa löysi paikkansa hyllyssä, osa meni vessaan purnukoidensäilyttimiksi. Lapset saivat huilut isovanhemmilta Balkanin-reissun tuliaisina ja seeprakuvioinen rytmisoitin on ystäväni Etiopiasta tuoma. Raitapurkin ja keltaiset pitsit löysin SPR:ltä, purkin kaveriksi on tulossa äidiltäni sininen vastaava. Hyllyn takaseinään pitäisi varmaankin hommata joku seepianvärinen valokuva, mutta kun niitä ei tähän hätään ollut, löysin 90-luvulla Päijänteen saaressa otetun auringonlaskukuvan. Hyllyn on tarkoitus tuottaa hyvää mieltä. Sitä se tuottaa! Laatikoissa lukee lapsuusmuistoja: Timo, Pito, Hertha, Rosamunta... Alahyllyille tulee varmaankin nuottikokoelmani. Hyllyn vieressä kuikuilevat keppihepat Juise ja Puise.

Vielä löytö vanhempien luota. Pengottiin äidin kanssa muutama kaappi ja lopulta lapsuuden maatuskani löytyivät. Koko perheemme on ihan hullaantuneita niihin! Pääsivät hyllynreunalle riviin. Kello on rikki, pitäisi hankkia uusi ja vähän hienompi - tai "vanhempi".

Taulun neljä vuodenaikaa

Olohuoneen seinä kaipasi kaveria yhdelle (öööö) jutulle, jota en olekaan (hupsista vaan) vielä esitellyt. Enkä esittele ihan vieläkään. Hain Biltemasta 35cm x 35cm maalauspohjia ja veivailin kangasaarteitani ees ja taas. Lopulta kankaat järjestyivät näin. Paukuttelin kiinni niittipyssyllä, nidoin taulut vielä toisiinsa sinisen kankaan hulpiosta leikatuilla paloilla ja ripustin seinälle. Yllätyin, että sininen näyttää taas ihan kivalta. Kymmenen vuotta sitten mulla alkoi sininen kausi ja vedin siitä muutamassa vuodessa niin överit, että kuuteen vuoteen en ole voinut koko väriä sietää. Nyt se voisi jo kelvata joihinkin kohtiin. Ihan vaan joihinkin. Kun katselin valmista taulua, hoksasin, että siinähän on kaikki vuodenajat, tosin jos kellonkiertoa ajatellaan niin ylösalaisin käännetyn nurinpäin olevan kellon kierto. Vihreä, heräävä kevät, järvensininen kesä oransseine riemukuplineen, iloisenkellertävä syksy ja ruskeanankea talvi. Vaikka tuo ruskea kangas on kyllä ihan älyttömän hieno. Vieressä pilkottaa jotain, jonka esittelen myöhemmin (ja sitten myöhemmin saatte myös yleiskuvan olohuoneesta, jotta taulu hahmottuu paremmin). Mutta se toinen juttu onkin sitten jotain tosi hienoa mun aikaansaannoksiksi!

Koruhässäkkää

Ei ole korujen teko mun hommaa edelleenkään, mutta päätin sitten kuitenkin uhmata kohtaloa ja hävittää Bilteman ja paremmatkin helmet mahdollisimman tehokkaasti. Bilteman helmistä ihan yksinkertaisia rannerenkaita. Minen vaan ymmärrä, miten nuo joustonauhan päät saisi fiksusti piiloon. Jos pätkäisen ihan solmun vierestä, pää ei näy, mutta eikö silloin solmun venyessä koko koru levähdä jollain maagisella hetkellä (esim. häissä, kun kopsutat kirkkoon myöhässä)? Toinen viritys oli yritys tehdä muodikas "muutama lanka ja helmi ja solmu"-rannekoru, mutta ei siitä tullut jostain syystä kovin hääviä. Höh.

Lopuksi vielä keittiön verhokappa. Olin ihan varma, ettei mun kotiin tule ikinä esineistä pliisuinta eli verhokappaa, mutta niin vain tulikin. No eipä ole kuosi ainakaan tylsä. Kaverin antamaa Finlaysonin vanhaa kangasta on tuo. Samasta olen tehnyt tyttösille hattuja ja mekkoja ja vielä olisi puoli verhoa jäljellä.

Voi että, sain kotikonnuilta vanhoja esineitä. Niistä teen meille jotain hienoa olohuoneeseen. Muutoinkin meillä on nyt vähän remppaa, kun tuli "iloinen" vesivahinko ja samalla tietty pitää laittaa vähän sitä ja tätä muutenkin. Voi siis kääntyä tämä blogi joksikin aikaa enempi sisustusblogiksi, mutta haitanneeko tuo mittään...

Kesävaatetusta

Lomalla on tullut tehtyä yhtä ja toista. Tässä ensi hätään esittelyssä Minnie-mekko esikoiselle ja lierihattu kuopukselle. Minnien tein "omasta päästä", kuten edellisetkin eli käytin t-paidan kaavaa yläosaan ja helman mittanauhan kanssa. Kangas on Eurokankaan palalaarista löytynyttä interlockia. Kuopus sai hellehatun Kestovaippakaupan ihanista kärpässienipuuvilloista. Kaavana käytin Ottobre 3/2011 ohjetta, mutta ilmeisesti leikkasin aika reilut saumanvarat, kun tuli aluksi itselleni sopiva. No ei hätää, yhtä saumaa saumurilla sisään ja tuloksena oli sekä ympärykseltään pienempi että matalampi hattu, mutta silti taatusti tarpeeksi peittävä ajatellen mahdollisesti tulevia helteitä. Esikoinen halusi kuvassa sovittaa sitä.

Ja lopuksi vielä mallin itse valitsema poseerausasento:

Pitkästä aikaa on tullut ehostettua myös kotia, olohuonetta lähinnä. Jahka saan tehtyä valmiiksi, taidan tehdä esittelypäivityksen. Vielä pitää tehdä jotain ja käydä penkomassa lapsuudenkotini tavaroita (haluan maatuskanuket riviin ja muistaakseni olen säilönyt teinivuosina hankkimani nuket johonkin) ja ehkä vielä mummulani vinttiäkin.

On sängyn päälle levitetty...

...tilkkutäkki suuri (kai kaikki tämän kappaleen muistaa riparilta?). Ehkä kaksi vuotta sitten ajattelin, että tilkkutäkki olisi kiva. Ehkä vuosi sitten leikkasin ekat tilkut. Keskellä talvea leikkasin loput. Kevättalvella sommittelin tilkut ja yhdistin ne ja ostin täytevanua (vähän liian paksua Eurokankaan polyesterlevyä) ja vuorikankaan (peruslakanapuuvillaa). Sitten pitikin kerätä pari kuukautta rohkeutta, kun luin tilkkutyökirjoista, että kerrosten yhdistäminen ei välttämättä olekaan ihan helppoa. Olin kuvitellut, että ompelukoneella vaan hurautetaan yhteen. No ei ihan... Kun olin illan yksin kotona, levitin kaikki olohuoneen lattialle. Kaverini neuvon mukaan korvasin harsimisen muutamalla kymmenellä hakaneulalla. Tikkailin sieltä täältä ruutuja joillain sekalaisilla langoilla, valkoisen paksumman langan puuttuessa kokeilin ompelukoneellakin yhden sauman (aika kamala kokemus). Reunus on vuorikankaan reuna käännettynä oikealle, mikä olikin näppärä juttu. Ja vielä signeeraus. Ihana, ihana tuli! Oikeaoppisuudesta ei ole tietoakaan, mutta nurkkaan häpeämään ne, jotka katsoo, että ei ole käytetty musliinilankoja ja tarpeeksi pieniä pistoja! ;) Peitolla on kokoa arviolta 140cm x 200cm eli käy päiväpeitosta tarvittaessa.

Apiloita

Tuskailin, mitä tehdä Kestovaippakaupasta hankitulla ruskealla apilatrikoolla, kun pienet neidit eivät enää ruskeita vaatteita kelpuuta. No paita itselle tietysti! Tällä kertaa tuli tismalleen sopivankokoinen ja tosi kiva muutoinkin. Kaava on Ottobre 2/2007:n puhvihihapaita koossa 40 viitisen senttiä alkuperäistä pidempänä. Kaiken kukkuraksi tuntuu päälläkin oikein mukavalta. Sovituskuva on harmittavan tärähtänyt ja kyllä, mulla on tosi toispuoleinen niska (tosin kuva toivonmukaan vähän ylikorostaa sitä, sillä näyttää kuvassa ihan kamalalta). Valitettavasti kenoniska ei ole vain esteettinen haitta vaan tuottaa päänsärkyjäkin ihan mukavasti...

Sitten vielä raporttiluonteisesti tyttöjen pipot. Tosi pikaisesti tehty ja kaupan päälle vielä ihan rypyssäkin. Molemmat kankaat Eurokankaan palalaarista.