Kotoilun toinen puoli

Päivitysaktiivisuuden perusteella näyttää siltä kuin en olisi tehnyt käsilläni mitään pariin kuukauteen. False! Olen harrastanut erittäin aktiivisesti kotoilua edelleen (rakastan tuota sanaa, sen alle saisin cv:seenkin kerättyä kaiken, mitä haluan kertoa harrastavani). Nyt on vain ollut niin sadonkorjuuaikaa, että. Pakkanen kyllä pullistelee: marjoja ja sieniä montaa laatua ja omenoitakin on tullut säilöttyä. Plus tehtyä synttäreitä, palattua työ- ja harrastusarkeen ja kivoja kirjojakin olen lukenut. Ompelu jäi tyystin pariksi kuukaudeksi, mutta puikot ehdin ottaa aina välillä esiin - lähinnä silloin kerran-pari viikossa, kun ehdin katsoa telkkarista edes uutiset. Perusneuleita syntyi:

Esikoiselle 122cm neuletakki oranssista Nalle Marjaretkestä. Neiti valitsi keväällä itse värin ja nyt se ei enää kelpaisikaan, kun se ei ole pinkki. Höh. Kyllä se talvella kelpaa, sanon minä. Ohje on syksy 2009 Novitasta. Kuopus sai samasta langasta sukat, koko noin 26.

Olen pari vuotta sitten ostanut kerän Novitan Ticoticoa enkä kyllä edelleenkään ymmärrä, miksi. Aivan kauheaa tikutusta! Kolmosen puikot on kidutusta. Esikoinen sai siitä sukat ja lapaset. Valkoiset läpyskät ovat nimikointilaput päiväkotia varten. Enää en osta noin ohutta lankaa. Kaapissa olisi vielä pari kerää violettia sprayvärjättyä Drops delightia, samanlaista ohutta hölmöyttä. Grr. Ei kukaan haluaisi vaihtaa sitä johonkin vähän paksumpaan?

Kaapista löytyi myös vajaa 30 g vihreää Luccaa. Siitä on tehty aikoinaan norjalaista vuosikkaalle ja L-koon vaippapöksyt. Kun oikein tarkasti tein, riitti siitä norjalainen vauvamyssy vastasyntyneen koossa. Puikot oli 3 ja 4 ja silmukoita 85 (lisäysväli 12). Tälle on osoitekin olemassa - jos ei mahdu vauvan päähän, nuken päähän sitten ainakin.

Lopuksi tilkkuompelua. Kestositeitä, liivinsuojia kaverille ja velourpipo. Tein piposta niin suuren kuin kangasta riitti ja toivoin, että mahtuisi 4-vuotiaalle. No ei, ei mahtunut edes juuri 3 vuotta täyttäneelle. Eiköhän silti maailmalta löydy joku sopiva taaperouhri tätä hattua kantamaan. Kestositeisiin laitoin tarrat, koska nepit vääntyilevät pesukoneessa jostain syystä käyttökelvottomiksi. En ymmärrä, mikä vika niissä nepeissä on vai olenko vain survonut pressiä liikaa nepittäessä. Olkoot, hyvin tuntuu tarrallisetkin toimivan. Tosin jos joku kokeilee niin suosittelen lämpimästi pyöristämään tarrojen kaikki kulmat. ;) Pul:it kaverilta ja Myllymuksuilta kaupanpäällisinä saatuja tilkkuja, pilvivelour esikoisen haalareiden jämäpala.

Lopuksi haluan vapauttaa itseni. Tähän taloon on ostettu uusia kankaita ja lankoja viimeksi joskus keväällä. Esikoinen tarvitsee isompia paitoja ja lapsekkaat kuosit loppuvat monessa kaupassa kokoon 122cm -> ihan pakko ommella ite. On tullut sellaisia trikoita nettikauppoihin, että korvissa suhisee...

Lomalaiskuutta

Kesä ja loma on tiennyt laiskuutta myös käsitöihin. Jotakin olen tehnyt, mutta valmista ei ole kovin paljoa tullut. Loma on kylläkin mennyt melkein täysin lasten kanssa eikä omaa aikaa ole ollut paljoa, joten sekin on sanellut. Plus se, ettei tytöt kestä tällä hetkellä ompelukoneen ääntä samassa kerroksessa kanssaan.

Jotain kuitenkin. Käytiin synttäreillä 4-vuotias poika sai kulkuneuvopaidan ja -pipon, 2-vuotias neiti sydänpaidan. Isompi paita kokoa 122cm ja kaava Stripey lehdestä Ottobre 1/2010. Tuolla kaavalla taidan tehdä esikoiselle seuraavat paidat. Pienempi paita on samaisen lehden Pinaatti, josta isonsin kokoa 92cm hieman. Pipon tein ihan mutulla ja hetkessä. Vaatteissa on tietenkin nimikoinnit valmiina - sellaisia ei kaupasta saa.

Hurautin itselleni Bohemian-tunikan Ottobre 5/2009:stä. Koko on 40, mutta hihansuukuminauhat oli mulle liian tiukat. Kuvakin on ihan kamala, kun kamera ei vain jotenkin suostu toimimaan kuten haluaisin. Saumatkin kinnaa, kun neulos oli jostain syystä sellaista, ettei neulat halunneet lävistää sitä kunnolla enkä huomannut asiaa kuin vasta valmiista paidasta. Noh, tuli nyt tuommoinen. On ollut helteillä ihanan viileä, Eurokankaan neulos on sopivan keinokuituinen - ja hinta 3,90 e/m, joten ei tullut kalliiksi.

Pari neuletakkia odottaisi kokoamista. Mutkun se on vaan niin hankalaa...

Kesän 2010 revanssi

Tein viime kesänä kuopukselle nirunarumekon 70-luvulta peräisin olevasta äitiyspakkauksen pussilakanasta. Tänä kesänä mekko oli muuttunut paidaksi, mutta koska se kuosi vaan on niiiiiin ihana, sai mekko jatkoajan. Tai siis jatkopalan. Myös jatkopala on vanhaa pussilakanaa ja siitä samasta tein myös uuden solmimisnauhan. Olin niin superlaiska, että ompelin jatkopalan suoraan vanhaan päärmeeseen kiinni. Eipä tunnu haittaavan, tulipa ainakin jämäkkä sauma.

Löysin ompelulaatikon pohjalta myös sortsintekeleet itselleni, jotka jäi vuosi sitten jostain syystä resoreita vaille valmiiksi. Tuli ehkä maailman parhaat kesähousut! Kaava on Suuresta Käsityöstä (11-12/2009), koka 40/42 ja vyötäröä muistaakseni korotin, kun tykkään paidan alle tulevista "kainalomalleista". Pahoittelen taas pimeitä kuvia, mutta jospa silti saisitte tolkkua. Innoituksen näihin sain Me&I-kutsuilta, kun totesin, että kivat housut, mutta en rupea montaa kymppiä maksamaan. Kangas löytyi äidin kaapista, on ostanut joskus torimyynnistä Nanson halpaa trikoota, kalsareita tai pyjamia tuosta on varmaan alun perin ollut tarkoitus tehdä. Resori luullakseni Myllymuksuilta.

Pussukoita ja lisää pinkkisikaa

Viikonloppu oli lapsivapaa, joten kaikenlaista ompelustakin tuli tehtyä.
Hipun ohjeella tein kolme pussukkaa lisää, enempään ei ollut vetskareita. Punasävyiseen ei riittänyt tukikangasta, joten piti kuvata ihan vaakatasossa. Värikkäät yksiväriset puuvillani alkavat olla loppu, joten vuorikankaiksi ratsasin liinavaatekaapistamme ylimääräisen valkoisen lakanan. Kuosikankaat ovat vanhoja. Omppu ja punakukallinen kirpparilta ostetuista tyynyliinoista ja sydämellinen kaverin anopin vanhaa pussilakanaa.

Pinkkisikakankaasta tekaisin kuopukselle hameen. Mallia otin H&M:n hameesta, joka on kokoa 104cm ja hyvän mallinen. Tulikin ihan kelvollinen! Vielä riittää pinkkisikaa ainakin yhdeksi hameeksi. Saa nähdä, pitääkö samanlainen tehdä isommallekin.

Pinkkisika

Vaaleanpunainen eli possunpunainen eli pinkkisika. Taivuin lasten toiveelle vaaleanpunaisista vaatteista. Tilasin Royal-tuotteelta sydämellistä ja apinallista pinkkiä trikoota ja niistä tyttärille paitoja. Ottobren teekannutunikat koossa reilu 116cm ja 98cm, lyhythihainen koossa 122cm ja ties millä kaavalla tehty pitkähihainen kokoa noin 104cm. Apinakuosi sopii kuopukselle kyllä täydellisesti. Neiti on erikoinen sekoitus herkkää prinsessaa ja kovapäistä vimpura-apinaa.

Sitten epäonnistunut ompelus, jonka kruunaa superhuono peilin kautta otettu kuva. Suuressa käsityölehdessä 5-6/2011 oli hauskannäköinen trikoohameen kaava. Päätin tehdä sen ohuenohuesta Eurokankaan puuvillasta (maksoi ainakin 3 e/m) ja hoksasin onneksi, että kaava oli tehty venyvälle trikoolle ja tein vyötäröstä riittävän suuren. Eli siis kun normaalisti vaatekokoni on 40 niin vyötäröstä tein koon 46 kokoisen, jotta mahtuu lantion kohdalta läpi. Tosi ällöttävää kangasta ommella ja lisäksi tuo malli on ihan outo kevyestä kankaasta. Ehkä se olisi vaatinut painavamman trikoon tai jotain. No, kevyenä kotihameena menee, tosin olin haaveillut, että tästä olisi ollut kaupunki- ja työvaatteeksi. Kuosi sentään oli kaunis, vaikka miehen mielestä se tuo mieleen 150-kiloiset vaappuvat maatuskat... Aina ei mene kuin FST:n lifestyleohjelmissa...

Häähumuhattuja

Kesällä on tulossa häät. Virkkasin tyttärille mekkoihin sopivan väriset hatut (mekot ei ole nuo päällä olevat). Lankana Puro Batik ja malli oma sovellus jostain vanhasta Novitan ohjeesta. Hatut ovat periaatteessa samanlaiset, mutta aika erinäköiset niistä kuitekin tuli. Pahoittelen tärähtäneitä ja huonosti rajattuja kuvia (yläkuvassa on kuopuksen "voi ei"-sanontaan kuuluva koreografia). Koska mallit eivät yleensä ole yhteistyöhaluisia, en juurikaan harrasta in action-kuvia...

Huh hellehattua!

Esikoisen pää on kasvanut (yllätys) ja mikään järkevänmallinen hellehattu ei mahdu enää päähän. Edellisen postauksen kuviopuuvillaa jäi sen verran jäljelle, että oikein tarkalla suunnittelulla siitä sai vielä lierihatun. Kaavan pohja on jostain muinaisesta Käsityölehdestä, mutta olen sitä itse hionut. Kuopus käräytti viime kesänä niskansa ja sen jälkeen olen ollut allerginen paljaille niskoille. Kun naperot eivät suostu pitämään aurinkolasejakaan, on hatun tärkeä suojata myös silmiä. Leveä lieri ajaa molemmat asiat - kuten kuvista näkyy.

Unohdin oman hellehattuni Keuruulle viikonloppuna. Löysin keväällä Vaasasta joltain kirpparilta retrotyynyliinan ja se pääsi nyt hatuksi. Vielä siitä riittää ehkä pieni pussukka. Tykkään kuosista kovasti! Lierissäkin on riittävästi ryhtiä, kun siinä on kaksinkertainen tukikangas sisällä. Kukkahattutäti voi taas jatkaa lepatustaan...