Pallosieniä

Paitoja taas tyttärille. Lasten Metsolasta tilasin kärpässienikuvioista interlockia ja siitä surahti paidat molemmille. Kaava Ottobre 1/2010-lehdestä, kokoina pidennetyt 92cm ja 110cm. Tuoreina tuntuivat hyviltä ja tuhdeilta, mutta toivon todella, etteivät venähtäisi pesujen myötä, kuten JNYdesignin viidakkointerlockille on käynyt.

Käsityökerhossa askarreltiin syksyllä sadeputki (googlettamalla löytyy ohjeita). Kangaspakan keskiörullaan siis lyötiin kymmenittäin nauloja spiraalin muotoon, putki täytettiin desillä-parilla riisiä, päät umpeen ja kangas päälle. Tuo kangas tosin tuli vasta viikonloppuna, mutta hyvin soi ilmankin. Jos joku innostuu tämän myötä tekemään niin osa riiseistä kannattaa korvata makaronilla, sillä riisi solahtaa putken läpi vähän turhan nopeasti ja siten pitkä ja rentouttava soundi jää vähän vajaaksi.

Olen edelleen ihan pöpinä isoäidin neliöihin ja niitä syntyy melkein joka päivä. Tällä tahdilla iso peitto on valmis ennen kesää! Jihuu!

Ajatuksista teoiksi

Olen kerännyt viikkokausia inspiraatiota ompeluun. Viime aikoina sitä on ollut, mutta isoäidinneliöt ovat koukuttaneet vielä enemmän. Tänä viikonloppuna pääsin viimein tuumasta toimeen. Kankaita oli kertynyt ja ideoitakin.

Monet ompelevat neuvolakortteihin kannet. Minäkin mietin sitä, mutta kun kummallakaan lapsella ei ole enää montaa neuvolakäyntiä edessä, kansien ompelu tuntui aika turhalta. Sen sijaan minua on ärsyttänyt töistä saadun kalenterin keinonahkaiset kannet. Semmoista sienevää höttöä, hyi. Kaivelin kauneimman kankaani (äitini teiniaikainen takki tuo on ollut) ja hurautin kalenteriin kannet. Vuoriksi oranssia lakanakangasta. Osviittaa katsoin täältä: http://villapata.vuodatus.net/blog/2226738/nain-sen-tein/ . Itse kalenterin kannet ovat ohutta pahvia, joten ompelin kalenterin etukannestaan etupuolen taskuun kiinni niin ei pääse tippumaan. Samalla tuli pienet kätevät taskut pikkulapuille. Takakannen taskussa on kätevä säilyttää puhelinmuistio-osaa ja muuta paperisälää. Voi kun tykkään!

Esittelin yksi päivä esikoiselleni kangasvarastoja ja kysyin, mistä haluaisi paidan. Aurinkokankaasta eli Lasten Metsolan Sunray:sta. Koko on isonnettu 110cm ja kaava Ottobre 1/2010. Hyvälle näyttää.

Liivimekkojakin väkersin, omalla hyväksi havaitulla kaavalla. Kuopukselle noin koko 98cm, kankaana luullakseni Sampsukan Pöllömetsä-velouria. Ikasyriltä ostetun punapilvisen joustofroteen jämäpalasta tuli mekko noin kokoa 74cm. Eipä mahdu meidän perheeseen, joten maailmalle käy tie. Kyllä nuo vauvakoon vaatteet on niin söpöjä...

Lämpöä talveen

Hurjan kylmää on ollut. Olin varannut kaappiin itseäni ajatellen 400g punaista Novitan Tempoa, tarkoitus oli tehdä liivi. Ei tullut liiviä vaan tuli esikoiselle paita. Pöllökuvion kopioin RuttuNuttu-blogista ( http://ruttu-nuttu.blogspot.com/2010_11_01_archive.html ) ja paidan malli mukaili Novitan syksy 2009-lehden 122cm neuleohjetta. Pidensin helmaa, jotta malli olisi enempi tunikamainen. Tein hihat ohjetta kapeammiksi, mutta niistä tuli silti hervottoman leveät. Ei varmaankaan tunnu kovin kivalta haalarin alle sullottaessa.

Novitan FlipFlopia oli jossain tarjouksessa ja piti sitä ostaa kokeeksi. Virkkasin verkkokassin (ketjusilmukkaa ja kiinteää). Ehkä sille tulee vielä käyttöä esim. ensi kesänä.

Käsityökerhossa askarreltiin keppihevoset. Virkkasin vanhoihin villasukkiin korvat, koukuttelin lankaa harjaksi ja napit silmiksi. Sitten vanua täyteen ja harjanvarteen kiinni. Kuva on valitettavan huono, mutta ihan hienot noista tuli. Nimikseen saivat Suola ja Pippuri.

Viime keväänä aloittamani isoäidinneliöpeittoprojekti on liikahtanut taas eteenpäin. Neliöitä on tällä hetkellä vajaa 80, joista tulee reilu metri kertaa metri. Lankana 7 veljestä. Vielä saa muutaman koukutella, sillä tavoitteena olisi parisängyn kokoinen peitto...

Joululahjaksi tein pipoa, lapasia, huopaheijastimia ja tiskirättejä, mutta tajusin vasta paketoituani, että olisihan ne voinut kuvatakin. No sinne menivät. Ei niissä mitään kovin ihmeellisiä innovaatioita ollut.

Räyh!

Isompi lapsi tarvitsi paidan (tai kaksi). Turhamaisen äidin mielestä kaapissa ei ole "mitään päällepantavaa" parin onnistuneen tekeleen ja Lindexin sienimekon lisäksi. Tekaisin sunnuntain ratoksi leijonapaidan. Kaava on Ottobre 1/2010 ja koko vähän reilu 110cm, kankaana Myllymuksujen raitatrikoo, joka on marinoitunut kaapissa jo pari vuotta. Aplikaatio on röyhkeästi plagioitu suoraan Lipfishiltä, mutta syynä ne entiset. Ei osaa eikä pysty eikä ehdi... Hieno tuli kumminkin. Laskeskelin, että itse paidan tekemiseen menee puolisen tuntia, mutta aplikaatio tuo kaksi tuntia lisää. En tiedä olenko vain hidas ja nysvä ja teen liian työläillä tekniikoilla (kirosanoja tukikankaiden kanssa tusaamiselle) vai onko aplikointi todella niin hidasta.

Esikoinen tarvitsi talven varalle myös villakalsarit, eikun leggingsit. Kaavana Suuren käsityölehden 1/2010 villakalsarit koossa 116/122cm. Ovat vielä liian pitkät, mutta kasvunvaraa oli tarkoitus jättääkin. Ja samasta syystä lahkeensuita ei ole päärmätty.

Palelen töissä. Ensimmäisestä päivästä alkaen haaveilin jostain lämmikkeestä ja niinpä tartuin tuumasta toimeen. Opettelin salomoninsolmut, jotka olivatkin yllättävän nopeita ja helppoja. Lankana Novitan petrooli Isoveli, virkkuukoukku nro 5 ja lankaa meni vajaa 300g. Ja on käytössä hyvä! Koko on reilu, alla oleva patja on 80x200cm. Voi elämä, kun just tässä kuvassa meidän huusholli näyttää kuin sinne olisi pudotettu rypälepommi.

Niin kuin olis hoppua

Aloitin työt neljän vuoden kotonaolon jälkeen. Vaikka se olikin oikea ratkaisu ja on ihanaa olla välillä aikuisten parissa ja käyttää harvoja aivosolujaan, aika on kyllä aika tiukassa. Eipä iltaisin ole tullut mieleen päivitellä blogia. Eikä kyllä hirmuisesti tehdä käsitöitäkään. Aikansa kutakin kuitenkin. Ja voisi sanoa, että mitäs läksit, nii...

Ennusteet kylmästä talvesta saivat minut säikähtämään ja kun tiedän, että etenkin esikoinen palelee herkästi (ja kuopuksen kädet on helposti jääkalikat), piti ruveta neulomaan. Sukat molemmille ja lapaset isommalle. Kunnolla vartta. Lankoina 7veljestä raitana ja raidattomana sekä Nallen 4 seasons talvea. Mitoitukset otin mainioista parin vuoden takaisista Novitan sukka- ja lapastaulukoista.



Meillä on keittiössä innokkaita apulaisia, mutta toiselta pääsi kalapuikonpaistossa sormi otti kuuman pannun reunaan ja itku tuli. Kun vielä aikuisten patakintaatkin olivat todella räpsähtäneet, ompelin uudet. Olin ennen viime joulua ostanut Eurokankaasta jotain ihmeen lämmöneristyskangasta, joka sopii kintaiden sisään. Kuvittelin kai tekeväni joululahjaksi kintaita. Nyt tuli kangas tarpeeseen ja metristä riitti juuri yksiin isoihin ja kaksiin pieniin kintaisiin. Tai uunilapasiin, kuten esikoinen tokaisi. Sainkin muuten vuolaat kiitokset, ensin sanalliset ja sitten molemmat lapsoset taputtivat kintaat kädessä ja huusivat "Hienoa, äiti!". Kuosikankaat ovat oikeaa retroa ja Eurokankaan ihanaa kärpässientä. Aikuisten kintaiden kaava Käsityölehdestä 11-12/05 ja lapsille pienensin siitä. Menee ehkä mainostuksen puolelle, mutta tämä on mainio lahjaidea lapsille, jotka tykkäävät auttaa keittiössä, etenkin hellan ääressä.

Myllymuksuilta sai syksyllä kaupanpäällisinä pul-tilkkuja ja tilasin niitä. Olin nähnyt Irenen blogissa (http://empiip01.vuodatus.net/blog/2450907/tama-on-jo-riippuvuutta-/) hänen tekemiään pul-rukkasia ja päätin testata. Kaavan piirsin Ruskovillan lapasista ja isonsin vähän. Vuoriksi laitoin vaipoista jäänyttä mikrofleeceä ja resori on ihan tavallista resoria. En teipannut saumoja, mutta paremmin nuo silti kestävät hiekkalaatikkokosteutta kuin puuvillalapaset. Käytössä ovat olleet hyviä, etenkin esikoinen on ihastunut norsusiinsa. Pulia on vielä jäljellä, täytynee niistä surrailla kevääksi lisää. Ovat vaan jotenkin tympeitä ommeltavia (pul ei luista, fleece venyy jne.). Ehkä pitäisi tehdä itsellekin ulkoilua varten.

Olen kokeillut lisää korujen tekemistä. Tein käsityökerhossa kokeneemman koruilijan opastamana lasihelmistä kaulakorun. Nappikorun virkkasin myös. Oli helppo! Paksua ompelulankaa, 1,25mm virkkuukoukku ja ketjusilmukoita. Ostin Biltemasta myös puuhelmiämpärin ja tekaisin niistä pikaiset helmet rinsessoille. Ei kyllä koruilu ole pidemmän päälle mun juttu. Melkoista näpräystä.





Vähän jänskättää, ehdinkö jatkossa tehdä käsitöitä juurikaan. Saati sitten jaksanko blogata niitä. Toisaalta lasten nukkumaanmenon jälkeen on usein niin aivoton olo, että joku helppo neule tai virkkaus on juuri sopivaa hommaa telkkarin katselun lomassa. Ja onhan mulla keväällä aloitettu isoäidinneliörojektikin kesken. Ja joulukin tulee...

Kasseja ja myssyjä

Ensin kuitenkin tunika. Kaupat eivät tarjonneet ainuttakaan päälle sopivaa rättiä pieniä juhlia ajatellen, joten ei auttanut kuin ommella. Lyhythihainen tunika on tehty Suuren Käsityölehden 9/08 kaavalla, kokoa 40/42. Tällä kertaa kävi niin, että pienempikin koko olisi riittänyt. Höh. Pidän tästä oikeasti ja vaikka kuva muuta väittää, en ole oikeasti noin isopäinen ja jalaton... Laskosten väkertäminen oli yllättävän hauskaa, kunhan siihen sai taas ryhdyttyä. Tukikankaat on edelleen kamalia kiinnitettäviä, mutta helpottavat itse ompelua ja takaavat siistimmän jäljen. Kankaana Eurokankaan palalaarista löytynyt laskeutuva trikoo. Taitaa olla melkoisen viskoosinen. Kuvassa näkyy myös ensimmäinen helmityöni, puuhelmistä läpinäkyvään joustonauhaan pujoteltu kaulakoru ja rannekoru. Ei ole muuten meikäläisen laji - helmet karkasivat muutamaan otteeseen ja muistin, miksi en sitten pyrkinytkään kirurgiksi. :)

Vanha, siskoni tekemä käsilaukkuni on hajonnut, nyyh. Ei auttanut kuin tehdä itse uusi. Vallilan oranssi Kelohonka-kangas oli sopivan näköinen ja siitä siis. Vanhasta laukusta mitat. Yritin tehdä oikeaoppisesti eli vuoritin laukun oranssilla lakanakankaalla ja kätkin kaikki saumanvarat laukun sisään. Oli mennä aivot solmuun (hermot taisi mennäkin) ja yhden neulankin katkaisin, mutta oikein meni. Tai melkein oikein. Kassi oli valmis ja huomasin, että hihna kiertää. Mutta virheestä tuli tällä(kin) kertaa juju eli olalla hihna menee kaksinkerroin ja tikkasin sen kolmion muotoiseksi.

Olen aloittamassa työt virastoista virallisimmassa ja ehkä vastaiskuna sille tuli vimma saada mahdollisimman hörhöinen laukku. Hanna Välitalon Silmukoita, siksakkia ja pala suklaakakkua-kirjassa oli perhoslaukun ohje, jota seurailin. Tästä tuli taas vehje, jonka kankailla on tarina. Sydänkangas on kaverin anopin pussilakana (samaista kangasta kontrastiväreinä on laukun vuorissa), hihnojen punainen mummulani vintistä. Turkoosi on ihan Eurokangasta, mutta pitsit SPR:n kirppikseltä bongatut vanhat pyyhkeen pitsit. Innokkaana jo kassin kuvasin, kunnes muistin, että kiinnike eli nappi puuttuu vielä. Nappi on tyttäreni mekon varanappi, itse mekko on peräisin Budapestista. Napin kiinnityslenkin taas aion tehdä H&M:n trikootopin niskasta otetusta "että-pysyisi-henkarissa"-satiininauhasta.

Pikkunaiset halusivat omatkin käsilaukut ja niinpä pikasurautin sellaiset neitien odotellessa.

 

Ja lopuksi nuorien neitien vaatteisiin sopivia norjalaisia myssyjä lisää. Kuopukselle Puro luumupuusta (aiemmin esitelty menikin esikoiselle) ja esikoiselle Drops:n Nepalista. Ah nuo on terapeuttisia tehdä!

Kamalasti, osa 2

Sit vielä ompelinkin. Lapsukaisilla tuli yllättävä puute tavallisen pituisista trikoopaidoista ja niitäpä sitten. Molemmille punapalloisesta trikoosta applikoidut. Kaava Ottobre 1/2010 ja koot 92cm ja 110cm. Koska olen viimein tunnustanut, että en osaa piirtää ja/tai en ole sitä tarpeeksi viime aikoina harrastanut, varastin applikointikuvat. Pöllö on Lindexin bodysta ja norsu Hanna Välitalon Silmukoita, siksakkia ja pala suklaakakkua-kirjasta. Kyllä nuo applikaatiot on palkitsevia, vaikka niissä kammottava väkertäminen onkin! Samaisella kaavalla tein vielä kuopukselle norsujoustofroteesta ja Me&I-medaljonkihuivista (tuli kaupanpäällisenä ja jäi käyttämättä) paidat. Kaiken päätteeksi löysin laatikosta ulkoilupuvun takkiini sopivan väristä trikoota ja surautin siitä pipon. Meidän lähimetsän hirvikärpäset on kiusanneet meidän perheestä tänä syksynä kaikkia muita paitsi minua ja tällä pipolla aseistaudun loppusyksyksi.