Päänsärkyä

Huh ja höh, olen tainnut parina viime päivänä ommella liikaa. Niskat on jumissa, päätä särkee ja oikeastaan nyt ei edes tee mieli ommella. Onneksi sain kuitenkin akuutteja juttuja tehtyä.

Enstex vaippoja. Sivutaskullisia taskuvaippoja coolmax-sisuksella, muita en osaa edes harrastaa enää. Ylärivin norsut ovat 1,5 vuotta vanhoja ja hyvin palvelleita, joihin uusin kuminauhat. Olikin ärsyttävä homma! Tässä kesällä jouduin keittopesemään vaipat melkein joka kerta, kun esikoisen pissa oli niin tujua ja se tuhosi kuminauhoja. Onneksi kuivuus on kutakuinkin koittanut niin ei tartte joko keittopestä tai pyykätä joka päivä. No niin, asiaan, Anita... Safarivaippoja on kaksi, joista toinen jo in action. Piparikukkaisia on nuo kolme (jos joku ei osannut laskea :D) . Leikkasin ensin kaikki viisi uutta ja kun ne olivat kuminauhoja vailla (ja yksi valmis), tajusin, että ne on ihan liian isoja. Pienensin sitten sen verran kun järkevästi pystyin ja nyt nuo jopa saattaisivat olla järkevän kokoisia. Siis sellaisia, että ne eivät suuruuden takia falskaa 12-kiloisella kuopuksella.

Ja toinen rojekti, jonka rykäisin viime yönä ja viimeistelin tänään päiväuniaikaan. Myrkylliset maatuskat-haalarit. Kaavana Güntherin kirjan olkainhaalarit, kuopukselle 1-vuotiaan ja esikoiselle 3-vuotiaan koolla. Aika hintsuja nuo koot pituudeltaan, sillä molemmille pidensin sekä lahkeita että selkäosaa ja mahtuvat vaivoin kuopuksen vähän reilunpituisia lahkeita lukuunottamatta. Yläosan vahvikkeet ja applikoitujen maatuskojen kroppa on tyrmääjäsienipuuvillaa ja punainen velour löytö Eurokankaasta, 6e/m. Ei tullut haalareille kovin paha hinta. Ostin kangasta 2 m ja siitä riittää vielä ainakin yksiin vyötäröhousuihin ja joskus tekolistalle tulevan Slaavilaistunikan tehosteeksi. Haalareiden lopputulokseen olen tyytyväinen, etenkin maatuskat onnistuivat hienosti, varsinkin siihen nähden, että yleensä en ole oikein onnistunut applikoinnissa. Liimaharso on hieno keksintö.

Nyt pari päivää kässäpaussia.

Mulla on ompelukone!

Että tiedoksi. Sain, siis todella sain, noin itseni ikäisen Pfaff Stretch 297-1-koneen. Perushuollon jälkeen se naksuttaa kuin unelma. Kaikessa muussa se on ollut täydellinen paitsi venytettyä PULia (esim. kun vaippojen kuminauhojen viereen tehdään jälkikäteen tikkaus, kuten mulla tapana on) se ei suostu tekemään vaan hyppii ja hyppii.

Ärsyttää, kun en saa aikaiseksi päivitellä tuotoksia tänne yhtään reaaliaikaisesti. Nytkin junnasi miehen kuvaamattomat peruslapaset ja se, että pari huovutustyötä odottaa pesukonekäsittelyä eikä niitä tietty voi ilman sitä kuvata. No pah. Tässä kuitenkin jotain.

Esikoisen välikausiasuun ei ollut sopivanväristä pipoa. Ei kun puikoille. En halunnut tehdä perusraitaista, kuten aina teen. Siispä etsin neulekirjasta jonkun peruskuvion, jotta näyttäisi paremmalta ja jotta viimein oppisin tekemään kirjoneuletta. Oon kirjoillut aiemminkin, mutta yleensä tuotos on joko kiristellyt tai ollut hehtaarilöysä. Kuten ehkä siskoni muistaa surullisenkuuluisan norjalaisen villapaidan 90-luvulta... Pipo syntyi Citymarketissa tarjouksessa olleista Luxus Cottoneista (1 e/kerä!). Eka versio oli liian matala, mutta toinen kelvollinen. Elo-syyskuussa ei neiti muuta hattua suostunut käyttämäänkään. Nyt tuo alkaa olla jo liian ohut.


Yksi viikonloppu oltiin vanhempieni luona Keuruulla. Kuopuksen päiväunien aikaan esikoinen oli isänsä kanssa ulkona ja äidin ompeluhuone veti puoleensa magneetin tavoin. Hieman kangaskaapin penkomista ja löytyi päräyttävän retro kangas. Essuntekele, aitoa 70-lukua. Jos en väärin muista, on vanhemmillani ollut joskus verhot tuosta kankaasta. Tein niin ison epäsymmetrisen lierihatun kuin kankaasta vain tuli ja toivoin, että se mahtuisi mulle. No ei mahtunut. Esikoiselle on sen sijaan just sopiva. Ja mieleinen. Täytynee etsiä jostain itselle uusi hattukangas, jotta voin nolostuttaa ensi kesänä kanssakulkijoitani ylivärikkäällä päähineellä.

Tattadataa, tässä on ensimmäinen oman ompelukoneeni luomus. Kuopuksen Muksis-tunika, kaava Ottobre 1/09. Keltainen velour/plyysi/mikä lie on vanhasta paidastani, jonka ostin pariisilaiselta ulkokirpputorilta vuonna 1998 muistaakseni 5 frangilla. Paita kutistui jossain vaiheessa hihoista liian lyhyeksi (vai paisuiko emäntä?). Kukkakangas on äitini kylpytakista 60- tai 70-luvulta. Samaisesta takista tein joskus 80-senttisen takin. Tasku on kylpytakin oikea tasku. Resorit on uusia, tosin jämiä nekin. Kierrätyksen hienoutta korostaa vielä sekin, että vaate on sopiva sekä esikoiselle (1m) että kuopukselle (80cm). Tunikamalli ja hihojen tiukat ja taitettavat resorit on se Juttu. Ainoa vaikeus on se, että kumpi sitä saa pitää. Jompikumpi kyllä usein, sillä noilla kankailla on mulle iso tunnearvo.

Viimeiseksi viimeöinen tuotos. Pidin kolme päivää jotain ihme vatsaflunssaa ja luulin jo olevani possunuhassa, kun oli niin raato olo. Eilen illalla alkoi helpottaa ja ihan sen kunniaksi piti valvoa puoli yötä ja ommella. Esikoinen näki kaapissa tuon kankaan, huudahti "Tyrmääjäsieniä!!!" ja leikki päiväkaupalla kankaan kanssa. Yritin välillä kätkeä sitä, mutta aina se ilmestyi kaapista. Nyt se on sitten mekko. Kaavana Ottobre 1/09 ja Kerttu-popliinitunika. 100cm tytölle tein koon 110cm ja pituus on passeli. Kaava oli kuitenkin ottobremaiseen tyyliin hirmu leveä ja koska puuvilla ei ole niin notkeaa kuin popliini niin tuo meinaa rynkyttää ja kupristella yläosasta. Toivottavasti kangas nöyrtyisi pesujen myötä. Jotain kierrätysmeininkiä tässäkin: kirkkaanpunaiset osiot on itse aikanaan ommellusta pinnasängyn lakanasta. Totesin, että meillä ei enää pinniksen lakanoita kovin paljoa tarvita, joten lakana lähti silpuksi. Jatkossa kärpässieniä on vielä luvassa ainakin velouristen olkainhaalareiden olkainvahvikkeena ja ehkä maatuska-applikaationa.

Tekeillä on 4 vaippaa (yksi on valmis, mutta pesussa), muutama imu, lörpsähtäneiden kumppareiden uusiminen muutamaan vaippaan, BabyBornin pipo ja villatakki viimeistelemättä ja ne pari huovutusjuttua vaiheessa. Lisäksi ostin kankaita ainakin kolmeen liivimekkoon/tunikaan itselle, muutamaan trikoopaitaan (no kun Nanson trikoot oli Eurokankaassa niin halpoja) ja niin edespäin. On syksyilloiksi tekemistä. Harmittaa vain, että usein tyttöjen mentyä nukkumaan on niin raato olo, ettei jaksa ommella.

Perushuttua

Käsitöiden tekemisen vaikein vaihe on raportointi. Ei millään saisi aikaiseksi, tai muka ehtisi. Oikea syy on varmaan se, että inhoan edelleen tätä ohjelmaa, kun en ole viitsinyt opetellä tämän käyttöä vieläkään. Tyhymä mikä tyhymä.

Käsityölehden innoittamana ostin uutta Novitan Puro-lankaa. Revontulet oli mun silmään sopivin, tai lähinnä piti saada sellaista väriä, joka kävisi sekä mun että esikoisen ulkoilutakkeihin (pinkki, vaalea violetti). Esikoinen sai norjalaisen pipon. Tuli vähän reilu, mutta pysynee päässä. Reuna lörpötti, mutta virkkasin siihen ketjusilmukoita eikä niin kovasti enää lörpötä. Itselleni tein ihan peruspipon. Tuossa langassa kuitenkin väri on se juttu.

Kaveri oli tehnyt upean lelun lapselle. Ison maalaismaisema"peiton", johon oli aplikoitu (vai applikoitu?) talo, metsää, peltoa, puita jne. Sitten oli väkertänyt leikkieläimiä, kukkia ynnä muuta ja niihin tarrat. Peitossa oli myös tarroja ja siis ne artikkelit saa peittoon kiinni. Peitto oli ripustettu seinälle, mutta toimii myös lattialla. Siitä sain idean, että leikkiruokaa täytyy tehdä. Niihin saa upotettua tilkkuja, langanjämiä ja huovutusvillaa. Ajattelin, että jos tekisi "leikkiruokakaapin" tai jonkun lautasviritelmän samalla tarrasysteemillä. Tai sit ihan vaan ruokia. Yksi ilta aloitin helpoilla eli porkkanoilla. Vaahtomuovin päälle neulahuovutin oranssia ja harmaasta noita raitoja. Lehdet tein märkähuovutuksena ja ompelin kiinni. Aika hienoja ekoiksi töiksi monen monen vuoden jälkeen, vaikka itse sanonkin.

Ja lopuksi valju, mutta tarpeellinen työ. Viileä alkaa kolottaa milloin jalkoja, milloin käsiä. Säärystimet auttaa. Lankana joku vanha raitainen 7 veljestä eli ei tarvinnut vaivata päätä kun noita väänsi. Teen kyllä yleensä käsityöt sellaisiin vuorokaudenaikoihin, ettei mikään monimutkaisempi oliskaan mahdollista.

Melkein valmiita töitäkin on. Huopatossut (parvekkeelle, mihin nukutan kuopuksen päiväunille) odottaa pesukoneeseen pääsyä. Esikoisen puuvillapipo on päättelyä vaille valmis. Miehelle on puikoilla lapaset. En kuulemma osaa tehdä sille lapasia ja nyt taas yritän näyttää, että osaanpas. Saan ompelukoneen tässä joskus ja sitten voi taas ommella. Lainasin kirjastosta Elisabeth Güntherin Ompele 0-4-vuotiaalle lapselle, suoraan 70-luvulta. Oijoi niitä ohjeita. Eurokankaasta ostin halpaa punaista velouria, josta pitäisi tehdä tytöille olkainhaalarit ja niihin ajattelin applikoida jotain. Lisäksi esikoiselle kietaisumekko kärpässienikankaasta. Polttelee, polttelee...

Kesäsatoa

Näköjään blogi jäi koko kesäksi oman onnensa nojaan, vaikka jonkin verran olen käsitöitä tehnytkin. Suurin syy lienee muutto, joka on nyt onnellisesti ohi. Jotenkin onnistuin tärväämään muuttoasioihin melkein koko kesän. Aika lahjakasta. Ja säälittävää.

No mutta aikaan on saatu jotain. Lähinnä ilmaiseksi eli kaapista löytyneistä kankaista ja langoista.
Aluksi esikoisen helleasu. Kaveri kommentoi tätä, että "mistä sä aina löydät noin kauheita kankaita". No tuo on aitoa 70-luvun lakanakangasta. Asun malli on ihan omasta päästä, tai vähän kyllä otin housuihin mallia esikoisen collegehousuista.

Vaippapussia varten tarvitsin pulia. Alkoi kyllästyttää ainainen kusisten muovipussien roudaus. Inhoan tuota kallokangasta, mutta se oli ainoa sopiva 2-laatuinen pala sillä hetkellä. Aika myrkkyähän likaiset vaipat kyllä ovatkin... Jämäpaloista tuli pari ruokalappua. Joustokanttiakin löytyi ja lapuista tuli ihanan joustavat.

Bambulangasta kudoin kuopukselle "kesänorjalaisen". Hyvä malli on ollut. Jämistä tuli pari tiskirättiä. Lopuksi pari jämälankaprojektia. Kaveri oli kevään Etiopiassa ja kertoi, että suomalaiset ovat neuloneet synnytyssairaaloihin vauvannuttuja. Innostuin niitä muutaman värkkäämään, kun kaapissa on iso laatikollinen lankoja ja etenkin langanloppuja, joille en ole keksinyt oikein mitään käyttöä. Malli oli tosi helppo.

Ja vielä viimeisin tekele, ovessa olevan ikkunan koriste tai verho tänne uuteen kotiin. Isoäidin neliöitä olen virkannut viimeksi ala-asteella. Puuvillalangan lopuista tuli tuollainen riemunkirjava esitys. Jos olisin hakenut langat nyt kaupan hyllyltä, olisin valinnut värit kyllä toisin. Neliöiden virkkaamisesta innostuin kuitenkin niin, että haaveilen tekeväni samalla tekniikalla vaikkapa tytöille päiväpeitot. Hieman suuruudenhullua, myönnetään...

Ompelukset ovat ainakin vähän aikaa katkolla, koska muuton jälkeen ompelukoneenkäyttömahdollisuus jäi 60 km päähän. Ehkä joskus saan aikaiseksi hankkia omankin koneen.

Lopuksi vielä anteeksi. Nuo kuvat on vielä kurjemmin aseteltu kuin ennen. Eikä mulla ole luultavasti koskaan aikaa opetella asettelemaan niitä oikein. Nytkin vieressä kitisee 2-vuotias "tuuuleeeee nyyyytttt miiinuuun vieeeejeeen sooohvaaalleee iiiissstuuumaaaaan".

Rykäisy

Tapahtui kolme asiaa, jotka aikaansaivat kunnon ompelurykäyksen: mies jäi kesälomalle, päänsäryn aiheuttama ompelulakko loppui ja äidiltä lainassa olleiden ompelukoneiden säädyllinen laina-aika oli täyttymässä. Pari päivää olen ommellut, ommellut, ommellut. Ja pahoitellut miehelle sitä, että olen ommellut. Mutta tulosta on tullut.

Ensinnä se hienoin. Tyttöjen joustofroteiset norsuhupparit valmistuivat. Ovat vieläpä sopivat ja hyvät käytössä. Pienemmälle tosin joutuu hihoja kääntämään, mutta mahtuupa varmasti vielä syksylläkin. Takit on tehty Suuren Käsityölehden 8/2006 collegehupparin kaavalla, tosin itse laitoin vuorin lakanakankaasta ja tuunasin ompelujärjestystä mieleisekseni. 2-vuotias sai 104cm takin, vauvan koko on 80cm.

Olen tuskastunut kangaskasoihin ja etenkin tilkkukasoihin. Niinpä tekaisin pinon pikkuhousunsuojia alias persrättejä (bongasin termin Viljavalla-blogista). Pari viikkoa sitten isompi tyttö oli löytänyt terveyssiteen jostain ja tuli kysymään, mikä se on. Tietää kyllä, mutta pitää kysellä kaikkea. Sanoin, että se on persrätti. Toinen katsoo hyvin paheksuvasti ja ilmoittaa: "Äiti, ei se ole pejsjätti vaan se on äitin suoja!" On se hyvä, että on kielipoliisi omasta takaa. Nepit noihin jätteihin pitäisi vielä laitattaa jossain.

Vaippakankaitakin löytyi vielä nurkista. Tein L-kokoisia sivukiinnitteisiä taskuja puoli tusinaa, vanhalla hyvällä kaavalla, joka on L-kokoisesta Swaddlebees:stä. Vielä jäi ruosteenpunaista pul:ia parin vaipan verran, mutta saa nähdä teenkö niistä itse vai pistänkö kankaan kiertoon. Jotenkin ommellessa oli sellainen fiilis, että nämä oli viimeiset meidän tytöille tekemäni vaipat.

Ja mitäs vielä. Pesulappuja (eli talouspaperin korvikkeita) puoliksi silvotusta äitiyspakkauksen froteepyyhkeestä. Ne on havaittu imukykyisimmiksi ja pehmeimmiksi suunpyyhintäräteiksi, joten tarpeeseen tulevat. Isompi tyttö on kasvanut unipusseistaan ulos ja pari kirpparilta ostettua pyjamaakin ovat käyneet pieniksi. Niinpä kaivelin trikoonjämiä ja hurautin tänään päiväuniaikana kaksi pyjamaa. Kaavana oli aluskerraston kaava Käsityölehdestä 11/2000, koossa 104cm. Lyhyemmät housut on lahkeista lyhennetty ja levennetty, alkuperäisen ohjeen mukaan tehdyt saattavat olla liian kapeat. Raidallinen paita on tehty saumoistaan reikiintyneestä Marimekon paidasta, jota pidin ahkerasti 10 vuotta. Fiksuna tyttönä hyödynsin hihansuun ja helman päärmeet ja resorit ja niinpä ompelu oli tosi helppoa. Näistä "ilmaiskankaista" tehdyistä ompeluksista tulee tosi hyvä ja marttamainen mieli. Tuli kierrätettyä ja säästettyä rahaa kunnolla.

Mutta mikä toisaalta harmillista niin vaikka ihan älyttömästi ompelinkin, ei himo hellittänyt laisinkaan. Nyt olisi hirveä halu tuhota loputkin tilkkukasat. Syyhyn syyhyn.

Pipokansaa

Pidin pari viikkoa käsityölakkoa. Hartiat jymähti, lopulta niin pahasti, että söin sen pari viikkoa Buranaa päänsärkyyn. Tosin jysärin syyksi paljastui lopulta mehevä poskiontelontulehdus eli lakko oli turha. Tulipa luettua ja tehtyä muuta.

Norsujoustofrotee on korkattu. Tytöille tekaisin yksi ilta vartissa pipot. Hienot tuli ja tytöt pitää mielellään. Hupparitkin on leikattu ja pienemmän tytön huppari vetoketjua vaille valmis. Isomman ompelu odottaa vielä inspiraatiota. Kelpo hidasteita on bambuisen norjalaispipon neulominen ja massiivinen kodinraivausoperaatio.

Norjalainen

Muissa blogeissa olen ihaillut jo jonkin aikaa norjalaisen vauvamyssyn (sweet baby cap tai jotain) nimellä kulkevaa pipatinta. Tutkailin ohjeita ja tein ensimmäiseni. Sovelsin ohjetta jonkin verran muiden tekijöiden kokemusten perusteella ja yllättäen tuli juuri sopiva. Lankana oli Lucca, puikkoina sukkapuikot kokoa 3mm ja 4mm. 97 silmukkaa eli kavennusten ja lisäysten väli 14 silmukka. Lisäyksiä tein 11 kertaa ohjeen kymmenen sijasta. Ajattelin tehdä näitä kesäksi pari lisää (puuvillalangasta ja bambusta, osittain reikäkuviollisia), jotta vauva herkkäkorva saisi korvansa peittoon myös kesällä.

Lupaan opetella jossain vaiheessa Picasan käytön niin saan tänne edes vähän siedettävämmän näköisiä kuvia.