Perushuttua

Käsitöiden tekemisen vaikein vaihe on raportointi. Ei millään saisi aikaiseksi, tai muka ehtisi. Oikea syy on varmaan se, että inhoan edelleen tätä ohjelmaa, kun en ole viitsinyt opetellä tämän käyttöä vieläkään. Tyhymä mikä tyhymä.

Käsityölehden innoittamana ostin uutta Novitan Puro-lankaa. Revontulet oli mun silmään sopivin, tai lähinnä piti saada sellaista väriä, joka kävisi sekä mun että esikoisen ulkoilutakkeihin (pinkki, vaalea violetti). Esikoinen sai norjalaisen pipon. Tuli vähän reilu, mutta pysynee päässä. Reuna lörpötti, mutta virkkasin siihen ketjusilmukoita eikä niin kovasti enää lörpötä. Itselleni tein ihan peruspipon. Tuossa langassa kuitenkin väri on se juttu.

Kaveri oli tehnyt upean lelun lapselle. Ison maalaismaisema"peiton", johon oli aplikoitu (vai applikoitu?) talo, metsää, peltoa, puita jne. Sitten oli väkertänyt leikkieläimiä, kukkia ynnä muuta ja niihin tarrat. Peitossa oli myös tarroja ja siis ne artikkelit saa peittoon kiinni. Peitto oli ripustettu seinälle, mutta toimii myös lattialla. Siitä sain idean, että leikkiruokaa täytyy tehdä. Niihin saa upotettua tilkkuja, langanjämiä ja huovutusvillaa. Ajattelin, että jos tekisi "leikkiruokakaapin" tai jonkun lautasviritelmän samalla tarrasysteemillä. Tai sit ihan vaan ruokia. Yksi ilta aloitin helpoilla eli porkkanoilla. Vaahtomuovin päälle neulahuovutin oranssia ja harmaasta noita raitoja. Lehdet tein märkähuovutuksena ja ompelin kiinni. Aika hienoja ekoiksi töiksi monen monen vuoden jälkeen, vaikka itse sanonkin.

Ja lopuksi valju, mutta tarpeellinen työ. Viileä alkaa kolottaa milloin jalkoja, milloin käsiä. Säärystimet auttaa. Lankana joku vanha raitainen 7 veljestä eli ei tarvinnut vaivata päätä kun noita väänsi. Teen kyllä yleensä käsityöt sellaisiin vuorokaudenaikoihin, ettei mikään monimutkaisempi oliskaan mahdollista.

Melkein valmiita töitäkin on. Huopatossut (parvekkeelle, mihin nukutan kuopuksen päiväunille) odottaa pesukoneeseen pääsyä. Esikoisen puuvillapipo on päättelyä vaille valmis. Miehelle on puikoilla lapaset. En kuulemma osaa tehdä sille lapasia ja nyt taas yritän näyttää, että osaanpas. Saan ompelukoneen tässä joskus ja sitten voi taas ommella. Lainasin kirjastosta Elisabeth Güntherin Ompele 0-4-vuotiaalle lapselle, suoraan 70-luvulta. Oijoi niitä ohjeita. Eurokankaasta ostin halpaa punaista velouria, josta pitäisi tehdä tytöille olkainhaalarit ja niihin ajattelin applikoida jotain. Lisäksi esikoiselle kietaisumekko kärpässienikankaasta. Polttelee, polttelee...

Kesäsatoa

Näköjään blogi jäi koko kesäksi oman onnensa nojaan, vaikka jonkin verran olen käsitöitä tehnytkin. Suurin syy lienee muutto, joka on nyt onnellisesti ohi. Jotenkin onnistuin tärväämään muuttoasioihin melkein koko kesän. Aika lahjakasta. Ja säälittävää.

No mutta aikaan on saatu jotain. Lähinnä ilmaiseksi eli kaapista löytyneistä kankaista ja langoista.
Aluksi esikoisen helleasu. Kaveri kommentoi tätä, että "mistä sä aina löydät noin kauheita kankaita". No tuo on aitoa 70-luvun lakanakangasta. Asun malli on ihan omasta päästä, tai vähän kyllä otin housuihin mallia esikoisen collegehousuista.

Vaippapussia varten tarvitsin pulia. Alkoi kyllästyttää ainainen kusisten muovipussien roudaus. Inhoan tuota kallokangasta, mutta se oli ainoa sopiva 2-laatuinen pala sillä hetkellä. Aika myrkkyähän likaiset vaipat kyllä ovatkin... Jämäpaloista tuli pari ruokalappua. Joustokanttiakin löytyi ja lapuista tuli ihanan joustavat.

Bambulangasta kudoin kuopukselle "kesänorjalaisen". Hyvä malli on ollut. Jämistä tuli pari tiskirättiä. Lopuksi pari jämälankaprojektia. Kaveri oli kevään Etiopiassa ja kertoi, että suomalaiset ovat neuloneet synnytyssairaaloihin vauvannuttuja. Innostuin niitä muutaman värkkäämään, kun kaapissa on iso laatikollinen lankoja ja etenkin langanloppuja, joille en ole keksinyt oikein mitään käyttöä. Malli oli tosi helppo.

Ja vielä viimeisin tekele, ovessa olevan ikkunan koriste tai verho tänne uuteen kotiin. Isoäidin neliöitä olen virkannut viimeksi ala-asteella. Puuvillalangan lopuista tuli tuollainen riemunkirjava esitys. Jos olisin hakenut langat nyt kaupan hyllyltä, olisin valinnut värit kyllä toisin. Neliöiden virkkaamisesta innostuin kuitenkin niin, että haaveilen tekeväni samalla tekniikalla vaikkapa tytöille päiväpeitot. Hieman suuruudenhullua, myönnetään...

Ompelukset ovat ainakin vähän aikaa katkolla, koska muuton jälkeen ompelukoneenkäyttömahdollisuus jäi 60 km päähän. Ehkä joskus saan aikaiseksi hankkia omankin koneen.

Lopuksi vielä anteeksi. Nuo kuvat on vielä kurjemmin aseteltu kuin ennen. Eikä mulla ole luultavasti koskaan aikaa opetella asettelemaan niitä oikein. Nytkin vieressä kitisee 2-vuotias "tuuuleeeee nyyyytttt miiinuuun vieeeejeeen sooohvaaalleee iiiissstuuumaaaaan".