Piparitalo

Pitihän sitä kokeilla. Enkä kyllä kokeile toiste. Ihan kamalaa ja hirveää. Ensinnä siitä ei saa siistiä millään. Toisekseen en tajua, miten katto olis muka tarkoitus kiinnittää. Räystäät tulee alaosien yli eli mitään reunoja ei pysty kastamaan sokeriin. Jos taas sokeria yrittää pensselillä sutia kattoon/alaosiin, ehtii sokeri jähmettyä ennen kiinnittämistä. Teki mieli murentaa koko roska vessanpönttöön. Mies sitten sai jotenkin kikkailtua katon kasaan.

Teemana on kuorosota eli hattivatit vs. ihmiset vs. sarvieläimet. Hävinneet osapuolet joutuvat syömään myrkyllisiä tyrmääjäsieniä ja voittajakuoro pääsee mökkiin lämpimään.

Mutta hyi. Tuo on ruma. Tyhmä. Pitäkööt leivontataitoiset talotalkoita, meille ei niitä enää tule. Nih. Että pitikin edes yrittää.

Tulkoon joulu!

Nyt taitaa olla viimeisetkin suunnitellut lahjat tehtynä. Enää paketointi ja se on siinä. Tosin ihan varmasti keksin vielä viime tingassa vääntää jotain ylimääräistä, mutta se on sitten jo ihan oma moka.

Tämän joulun haastavin projekti oli kummipojalle ommeltu huppari. Kaavana oli Ottobre 1/2008 Hopper-huppari, skeittariapplikaatio oli samaisesta lehdesta jonkin toisen mallin yhteydessä. Kokona on 152cm ja colleget ja muut tarpeet Eurokankaasta. Elämäni ekaa kertaa ompelin vetoketjujen kiinnitysreunaan (öh, tai siis siihen etukappaleiden reunaan, johon vetskarit ommellaan) joustamatonta tukinauhaa ennen vetskarin ompelua. Ja kappas, se auttoikin älyttömästi siinä, että vetskarin puolet sai kohdistettua hyvin ja ettei kumpikaan puoli joustanut toista enemmän. Selkäpuolelle tullut applikaatio (juuh, mies selasi nettiä ja oli sitä mieltä, että tuohon sanaan tulee kaksi p:tä) olisi voinut olla isompi, mutta näillä nyt mennään.

Koska nuoren miehen tavarat ovat aina hukassa niin ompelin nimilapun kiinni asti. Nimi on vielä langalla kirjottu, joten sekään ei voi haalistua pesussa. Ripustuslenkin kiinnitin myös erityisen jämäkästi, koska tiedättehän noin 10-vuotiaat skeittarit ja heidän vauhtinsa... Nyt enää täytyy toivoa, että huppari olisi siinä määrin mieluinen, että se päätyisi käyttöön.

Joululahjojen jälkeen pääsen viimein käsiksi asioihin, joista olen haaveillut ja joita olen haudutellut kuukausikaupalla. Sisustamaan! Eilen illalla kohteekseni pääsi eteisen penkin pehmuste, jonka valkoinen kangas (haloo, eteisessä!) oli paitsi tahrainen, myös nyppyyntynyt. Tein inventaariota kankaistani ja päädyin tuollaiseen väriyhdistelmään. Yksi esine yhdestä kankaasta-tyyppiset ratkaisut on alkaneet tuntua liian pliisuilta ja tylsiltä ja ainakin tämän ekan kokeilun perusteella olen oikein tyytyväinen. Sohvatyynyt lienevät listalla seuraavana ja niitä varten on jotain ihan hölmöjäkin ajatuksia... Vielä kun sattuisi löytämään kirppareilta tai jostain vintinmutkasta lisää retrohenkisiä kankaita (tai edes tilkkuja) niin saisi kivampia yhdistelmiä aikaan. Hyvä lisä noihin kuosikankaisiin taitaa olla yksiväriset puuvilla(lakana)kankaat, joita on tullut hamstrailtua muutamaa eri väriä.

Hankin itselleni pikkujoululahjaksi Hanna Välitalon Silmukoita, siksakkia ja pala suklaakakkua. Aivan ihana virikekirja! Luultavasti tulen hyvin harvaa ohjetta toteuttamaan sellaisenaan, mutta tuollaiset kirjat ovatkin enemmän ideapankkeja. Kirja pursuaa ihania värejä ja kuvioita!

Maikille kiitos editorin päivitysvinkistä. Tää onkin jo ihan maalaisjärjellä tajuttava versio!

"Kauas pilvet karkaavat...

...mopo turhaan niitä tavoittaa. Kauas pilvet karkaavat, sinne meni järkikin."

Jokseenkin näin rallattelin tuossa yhtenä yönä, kun tajusin tilanteen vakavuuden. Painoin käsin trikoolle pilviä innosta piukeana. Haloo, nukenvaatteita varten! Siis nuken! Ja käyttäjinä 1- ja 2-vuotiaat tytöt. Haiskahtaa vähän sille, että ne vaatteet tulee sittenkin äidin leluiksi.

No mut hienoja on, kattokaa vaikka. On sinistä ja punaista pilveä, velour- ja joustofroteehupparia, Kimperi-plagiaattipipoa oikein applikoituna ja vaippaa aidosta vintagejoustofroteesta väsättynä. Ei vaan silloin meidän lapsuudessa, jolloin nuket puettiin omasta äitiyspakkauksesta jääneisiin kietaisupaitoihin, joista kaikista puuttui joku naru.

Pitää vielä blogata jotain todella Uutta ja Yllättävää. Tadaa: pari norjalaista. Talvi-kuosisesta Nalle 4season:sta piti tehdä kauppailuasusteet esikoiselle, mutta piposta tulikin pikkusiskon kokoa. Esikoinen saa kyllä oman piponsa myöhemmin 7veikan punaisesta Polkasta, mutta välissä "piti" väsäistä kummitytölle punaraitaisesta 7veikasta samanlainen. Silmukoita molemmissa 110, puikkoina nro 3 ja 3½ ja lisäyskertoja 10 ja/tai 11 (eihän noita voi muistaa). Kavennukset tutusti joka 2./3./2./3.kerros. Sen verran on langoilla paksuuseroa, että se 7veikkapipo olis ollut aika sopiva esikoiselle. Ja kuten kohtalon ivaan kuuluu, kummityttö on enempi kuopuksen kuin esikoisen kokoluokkaa. Onneksi lapsilla on vahva taipumus kasvaa.

Kummitytsi oli viime viikolla hoidossa niin pystyin ovelana vertaamaan lankakaapin sisältöä neidin haalarin väriin. Hihii... Eikä tytötkään huomanneet mitään, kun olivat niin keskittyneitä kaupassakäynti- ja retkeilyleikkiinsä. Mielenkiintoisena detaljina mainittakoon, että kummitytön äiti sai meiltä lahjaksi muutama vuosi sitten virkatun kolmiohuivin just tuosta samasta langasta. Siis ihan samasta kerästä.

Joskus viime viikolla (tai edellisellä?) lyhensin neljä bodya paidoiksi, mutta jäi ottamatta kuva. Nyt ne ovat iloisesti pidossa ja pesussa ja kuivauksessa etc. joten kuvaa en niistä tänne saa. Ehkä kovalla aivojumpalla voitte kuvitella, miten sellaiset toteutetaan. :P

Huovu, huovu!

Tuohan kuulostaa melkein italialta, jos o:ta oikein venyttää ja pistää painon sille. Eli niinkuin huOOvu. Italiasta eli auringosta, juustosta ja pastasta onkin hyvä haaveilla, kun täällä pakkas- ja dieettilukemat ovat tällähetkellä -10 ja -8, astetta ja kiloa ja lukijat miettikööt itse, kumpi on kumpi. On siis jäänyt sekä auringot, että hyvät ruuat saamatta.

Joulun lähestyessä tuli viimein aika viimeistellä kaikki puikoilla ja koukuilla olevat konehuovutukseen menevät työt. Koneessa pyöri käsilaukuntekele, töppöset ja kolme pannulappua. Pannulaput onnistuivat ihan hyvin, ohje on sinnepäin kuten jossain viime vuosien Novitassa. Töppösiinkin taisin ottaa ohjeen jostain, mutta ei enää aavistustakaan, mistä, sillä ne on neulottu joskus elokuussa. Aika sopivat tuli, etenkin kun ekat pari tuntia koneesta oton jälkeen pidin niitä jalassa ja muotoilin omaan kinttuun sopivaksi. Laukku taasen... Tuli vääränmuotoinen, kuten ounastelinkin neulomisvaiheessa. Ei silti hätää, leikkasin pienemmäksi ja kassiosa ja hihna odottelevat uutta ompelua. Ylimääräisestä huovasta saankin kätevästi tehtyä makuupussin kännykälle. Viime talvena puhelin oli toistuvasti taskussa aivan kohmeinen, joten se lienee lämpönsä ansainnut.

Vielä tuli norjalainenkin (ja Norge-höyrähtämistä kuvaa varmaan sekin, että pari pipaa on vielä bloggaamatta...) joulupukin konttiin. Kuvassa se on omassa päässä, kohdehenkilössä voi havaita jonkin verran samoja piirteitä. Vuoriksi ompelin Myllymuksujen siilikuvioista ruskeaa bambua ja korvien kohdalle tuulenpidäkkeeksi Reimatecin suikaleet. Kuvaan näköjään tallentui myös tyylikäs kurkkukipukaulurini suoraan 90-luvun alusta.

Jouluksi kesken vielä kaikenlaista. Onneksi jouluun on kuitenkin vielä aikaa...

Voihan Norja!

Oon tainnut hurahtaa norjalaisiin vauvamyssyihin oikein urakalla. Viikon sisällä niitä on tullut kolme: kaksi 1-vuotiaan kokoa ja yksi aikuisten. Kaikki Novitan Purosta, johon on nyt hyvä tatsi ja käsitys myös siitä, paljonko on syytä olla silmukoita. Vihdoin sain aloituksenkin tarpeeksi napakaksi. Loin silmukat 2 puikon sijasta yhdelle puikolle. Aina oikein-osuus tuli nro 3 puikoilla, sileä osuus nelosilla. 1-vuotiaan koossa silmukoita oli 97 ja aikuiselle 110. Tosin laskin tuon aikuisten silmukat vähän väärin, kun jossain välissä tuli heittoa, mutta en antanut haitata. Aikuiselle olis saanut olla vähän enempikin silmukoita, sillä siihen on tarkoitus laittaa vielä bambuvuori. 1-vuotiaan pipot olivat jokseenkin identtiset, toinen lähti maailmalle. Aikuisten versio on menossa joululahjaksi.

Keskeneräisten laatikossa on jo muutaman viikon odottanut kuopuksen parit velourhousut ompelemista. Aiemmista töistä jäi kangasta yli ja piirtelin Lindexin housuista kaavaa. Tai yritin, noista tuli vähän turhan kapeat. Toisaalta, kai 80-luvun boyfriend- ja hiihtarimallit on taas tulossa muotiin, hehheh.

Ja sit vielä maailman huonoin kuva. Tuommonen hihaton liepake taas itselle. Eurokankaan palalaarista ongin trikoon. Kaava on Ottobre 2/2008. Olin myös hieman ylpeä siitä, että sain tehdä koossa 40. Jonkinmoinen määrä kiloja on syksyn myötä tippunut ja se on ainakin Ottobren koossa tehnyt muutaman numeron eron. Jee! Kolttu näyttää päällä paljon paremmalta kuin kuvassa, tosin helma taitaa valitettavasti olla oikeastikin vino. Alle tein luonnonvalkoisen, pitkähihaisen trikoopaidan samalla kaavalla kuin aiemmin postatun violetin paidan.

Tekeillä on jämähahtuvista virkattuja, huovutettavia patalappuja pino. Niiden jälkeen pitäisi neulaista vielä miehelle lapaset Huopasesta, ommella huovutettavaan kassiin saumat ja neuloa hihna ja sitten alkais olla melkoinen kasa huovutettavaa. Ehkä sitten saan aikaiseksi tunkea ne pesukoneeseen...